23. joulukuuta, 2009

Tuula Hiekkanen: Sinimekko

Smile

Lunta puottaa vaakatasossa. Tonttu kaivelee jäälyhtyjään hangen alta. Talon mies ja poika kolaavat. Pääsevät luovaan työhön vielä uudemman kerran, Tonttu arvelee.

Joulutouhotukset alkavat olla loppusuoralla. Tonttu on kiitollinen, ettei ole tarvinnut kauppaan änkeytyä. Makaroonit ovat unohtuneet. Tyttö mököttää. Tilanteen pelastaa ostosmatkalla käymään pistäytyvä  isosisko. Tyttö saa makkarasalaattinsa tehtyä ja hymyilee jälleen.

Tonttu ottaa uunista perunalaatikon. Tuoksu on taivaallinen. Se katuu äkkäpäisyyttään ja pistää sen uupumuksen piikkiin. Kyllä kotitekoiset laatikot ovat sittenkin sitä jotain, oikeaa joulun perinnettä – jos laatikoista tykkää. Talon mies lohmii kinkkua ja lapset koristavat kuusen. Kuusi on harvahko ja lörppäoksainen, mutta Talon mieheltä eivät konstit lopu. Rautalangasta on väännettävä, Talon mies tuumaa ja kehittelee kuusenoksankohottimen. Tonttu ehdottaa patentin hakemista tulevan vuoden sesonkia varten. Suomen metsät pullistelevan hento-oksaisia kuusenroikaleita.

Tonttu istahtaa tutkimaan perheen jouluvalokuvia. Osa on siististi liimattuna albumeissa, aika monet unohtuneet kenkälaatikkoon odottamaan eläkepäiviä tai jotain aikaa parempaa. Digikuvat ovat sekavissa virtuaalisissa kansioissaan vailla nimiä. Kuvien pikkutontut istuvat syöttötuoleissa nauravat naamat poskipäitä myöten mustikka- tai porkkanasoseessa. Samaiset tonttulakit istuvat joulupukkien polvilla, laulavat joululauluja parhaissa kostuumeissaan ja availevat innosta punaisin poskin paketteja joulukuusen ja kynttilöiden välkehtiessä taustalla.

Pian tontut ovat jo kasvaneet vanhemmistaan ohi. Tonttulakit ovat aika päivää käyneet pieniksi. Tukat roikkuvat otsalla ja puurosta mantelin löytänyttä naurattaa ujosti: saadakseen toivoa jotain, joutuu laulamaan kaikkien kuullen. Uudet pienet tonttulakit ilmestyvät kuviin, pikku sormet leipovat ensimmäiset piparinsa. Lahjat, kuuset ja onnesta hymyilevät kasvot jatkuvat. Silmissä, hymyssä, otsassa isän, äidin, Tontunkin näköä.

Tonttu löytää albumistaan kuvan, jossa lumihiutaleet tanssivat isoäidin haudalla. Tyttö on pienenpienessä teddyturkissaan kuin lumipallo. Hautakynttilän ääressäkin perhe hymyilee.

Tonttu ei muista nähneensä ainuttakaan jouluvalokuvaa, jossa itketään. Ehkä joku on niitäkin ottanut. Jouluvalokuvissa on elämän kiiltokuvamaisuus koreimmillaan. Kuitenkin, Tonttu miettii, tänäkin jouluna monessa kodissa itketään, murehditaan ja kannetaan suurten huolten taakkaa.

Suru, sairaus, onnettomuus ovat liian hahmottomia mahtuakseen jouluriemun kuvaan. Koti on monelle kaikkein vaarallisin paikka erityisesti jouluna. Tonttu ajattelee lapsia, jotka unohtuvat lahjavuoren taakse, kun aikuiset keskittyvät riitelemään, oliko kinkussa sopiva suola ja viini valittu oikein. Tonttu ajattelee lapsia, joille ei riittänyt ainuttakaan lahjaa, koska muutenkin vähäiset rahat kuluivat aikuisten ajattelemattomiin tarpeisiin. Tonttu ajattelee yksinäistä, köyhää, pelokasta lähimmäistä. Näissä kuvissa ei naureta.

Tonttu keittää puuroa. Puuro hymyilee helmiäistä hymyään höyryävässä kattilassa. Tontun ympärillä on hiljaisen joulurauhan ilmapiiri. Tonttu toivoo kaikille maailman ihmisille ikään ja olosuhteisiin katsomatta rauhallista, toiveikasta ja luottavaista joulua.

Ps. Luukkua 24. tuskin kannattaa yrittää huomenissa availla. Kuka sitä nyt jouluaattona netissä notkuu – paitsi nuoriso ja ne, joilla on miniläppärit, Tonttu tuumaa. Tonttu itse aikoo nauttia lumisateessa tarpomisesta koiran seurassa, joulurauhan julistuksesta ja satavuotiaan tenorin laulusta pitäjän suurimmassa kirkossa.

Tonttu palaa eetteriin joulupäivän vaiheilla ja raportoi nukkeperheen ongelmien ratkeamisesta. Tärkeä perheasia on siis edelleenkin jonkun verran vaiheessa, Tonttu harmittelee, mutta onhan tässä aikaa.

Marita kirjoitti23.12.2009 23:12

Kiitos Tonttu tavallisen elämän makuisista ja todellisen joulun tuntuisista jutuista. Upeaa, että jaksat kaiken touhun keskellä kirjoitella ja väsätä tällaista! Ja se teidän joulukuusi näyttää todella mahtavalta! Meidänkin "mökkimme" pihakuusi on taas valaistu. Joka vuosi se teettää vain enemmän ja enemmän työtä, kun latva kohoaa korkemmalle - saapa nähdä, pystyykö talon mies vielä ensi vuonna saamaan valaistuksen latvasta asti... Täällä Lehtimäelläkin on tehty eilen lumitöitä kolmatta tuntia. Huomenna on taas putsattava piha ja pihatie uudelleen, jotta jouluvieraat pääsevät vaivatta tulemaan. Vanhimmat lapset tulivat iltapäivällä myräkässä (kolhuitta!) Helsingistä tänne maaseudun rauhaan. Kinkku on paistumassa ja laatikot tuoksuvat. Joulu voi alkaa. Oikein lämmintä, tunnelmallista ja rauhallista joulun aikaa Tontun koko perhekunnalle toivottelee Tonttukaveri Lehtimäen korvesta.

Lähetä Tontulle viesti

Sivun alkuun

Lue aiemmat kommentit