15. joulukuuta, 2009

Tuula Hiekkanen: Siipi

Sankaruutta

Joulupostin viimeinen palautuspäivä. Tonttu ei kortteja ole kirjoitellut, mutta yritteliäisyyttä ei perheessä puutu. Kierrätyshenkinen tyttö kaivaa Tontun laatikot ja leikkelee suit sait jouluiset kuvat vanhoista korteista ja liimaa ne kartongeille. Tyttö tuskailee kymmenen senttiä paksun korttipinon kanssa. Kenelle niitä voisi lähettää? Tonttu ehdottaa tytön kavereita, mutta koulu- ja kirjekaverit on jo hoidettu.

Tonttu kaivelee esiin vanhan osoitemuistion, jossa usein muuttaneiden moneen kertaan yliviivatuista osoitteista saa selvää vain postitonttu. Tyttö kirjoittelee  korttejaan ja tekstaa siististi ja tasapuolisesti jokaiselle Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Tyttö pelastaa Tontun tehtävältä, johon sen voimat eivät riitä juuri nyt. Eivät ole riittäneet moneen vuoteen. Jos saat tänä vuonna kortin, jossa on tutun näköinen kuva, älä pahastu. Tontun mielestä uusiokäyttö on hyvän tavaran arvostamista. Jos et tällä kertaa korttia saa, syy ei ole tytön innon lopahtaminen, vaan postimerkit, jotka pääsivät loppumaan. Postiin kun on matkaa puolitoista peninkulmaa. Tässä tapauksessa Tonttu suosittelee katsomaan kalenterin kuvat kerran vielä.

Tonttu kuulostelee itse kunkin jaksamisen asteita. Kollegat tarvitsevat kuka mitäkin apua. Pienten käsien leipomien piparien paistaminen on elämää suurempi teko.

Joskus on hyvä vain yksinkertaisesti pysäyttää hätäinen työtoveri vaihtamaan oikeat kuulumiset. Tonttu kehottaa kiireen keskellä lyhentämään ja hidastamaan askelta. Lapsi katsoo esimerkin aikuisesta. Miksi joulun pitää olla aina sama laulu: kiire on tonttujen. Tonttujen!

Mitä pitäisi ehtiä korttien kirjoittamisen ja kaupoissa juoksemisen lisäksi? tuntuu jokainen pähkäilevän. Leipoa piparit, paistaa laatikot, hommata kinkku ja tuulettaa petivaatteet jouluvieraille. Jos ottaa pannuun, kun työtoveri ja naapuri on jo  laatikkonsa paistanut, piparinsa leiponut, pakettinsa pakannut ja nurkkansa nuohonnut, Tonttu toivottaa tervetulleeksi luokseen. Pipareita on kyllä vaihtelevalla onnella paistettu ja kaikki syöty. Pojan raatteentiekin näyttää päivä päivältä autiommalta sotatantereelta. Muutkin puuhat ovat vähän vaiheessa, tai vähän enemmän,  mutta ei haita mittään.

Todellista arjen sankaruutta on kävellä lähikaupan ovesta ja ostaa laatikot mieluummin kuin karjua lapsilleen ja puolisolleen hien tursuessa  ja pannan puristaessa päätä. Jättää matot pesemättä ja verhot silittämättä, jos itku meinaa päästä. Pakkasen paukkuessa voi matot viskata hankeen vaikka koko viikoksi, jos jaksaa kantaa. Jos tietää, ettei naapuri jaksa, voi käydä nakkelemassa sielläkin.

Verhojen ja pöytäliinojen sijaan kannattaa silitellä lapsen päätä ja vanhuksen kättä. Verhot siliävät uuteen vuoteen mennessä itsestään tai ainakin silmä tottuu ryppyihin. Tonttu katsoo peilistä naamaansa. Siihenkin tottuu, että vanhaksi tulee.

Talon mies nousee keskellä  nurkkia huurtavaa pakkasyötä kiinnittämään Tontun auton lämmityslaitteen johdon paikalleen.

Todellista arjen sankaruutta on tehdä se työ, joka kullakin hetkellä pelastaa toisen ja oman terveyden, turvallisuuden ja mielenrauhan, Tonttu tuumii ja siunaa jokaisen lukijan ja kulkijan hidastuvaa askelta, kohti joulun juhlaa.

Lähetä Tontulle viesti (1)

Tuula kirjoitti 16.12.2009 20:20

Hei Tonttuseni, minäkin olen huomannut kuinka kätevästi verhot siliävät paikalleen asetettuna... lasten päitä silittelen työn puolesta, työkaverin poskea tai olkapäätä, ikääntynyttä isääni ja äitiäni pussaan kädestä silittämisen lisäksi, koska kaikki ovat minulle tärkeitä...ja kun oikein aattelen halaan silitän ja pussaan aika monia ihmisiä sinuakin...olen siis rohkea tyttö, näin possuinfluenssan aikana tuula

Sivun alkuun

Lue aiemmat kommentit