13. joulukuuta, 2009

Tuula Hiekkanen: Rose

Turhuuden markkinat

Kolmas adventti on Hengen adventti. Henki on vahva, mutta liha on heikko, Tonttu tunnustaa. Hyvä on hyväntekeväisyyttään leuhottaa, kun mieli jo palaa turhuuden markkinoille.

Tonttu on tuuletuksen tarpeessa ja mielii kaupungille. Varsinaisesti mitään ei puutu, jotain pientä ehkä. Talon mies arvelee, että tuuletus tulee kohdistumaan lähinnä Talon miehen lompakkoon. Olisi Talon miehelläkin vähän oikeita asioita, mutta rautakaupat ovat kiinni. Tontulle pitäisi ostaa lahja.

Ei suju ongelmitta lähtö. Tontun kännykkä unohtuu. Autossa Tonttu huomaa valkoisen rasvavanan juoksevan pitkin mustan villakangastakin rinnuksia. Tonttu hinkkaa steariinia avaimella. Takin ulkonäkö ei toimenpiteestä parane. Talon mies ei takinvaihtoon käänny. Lähdetty mikä lähdetty. Kuka sitä takkia tuijottaa.

Istahdetaan neuvoa antavalle kahvikupposelle. Tonttu laihduttaa Talon miehen takataskua ja häipyy teilleen. Kenkäkaupassa on ale. Saapikkaat sujahtavat jalkaan toinen toistaan kevyemmin. Tonttu vertailee kokoja ja värejä. Sopivaa saapasta ei löydy oikean värisenä, mutta myyjä kertoo, että toisen kaupungin myymälästä saa tilaamalla vaikka mitä.

Tonttu tiedustelee, kestävätkö tekonahkakengät pakkaskelejä. Myyjätär arvelee, että on käytännöllistä, jos kengät hylkivät ennen kaikkea kosteutta. Tonttu uskaltaa olla eri mieltä. Suomen oloissa kenkien on syytä edelleen sietää pitkähköä oleskelua umpihangessa tähtitaivaan alla pakkasen paukkuessa ja Tontun ihmetellessä tienposkessa autonrotiskonsa hiljaiseloa. Päätös on helppo: yksien hinnalla ei kaksia huonoja huolita.

Tonttu kuljeskelee myymälöissä. Pojan bonuslahjatoiveessa on niin monta outoa vieraskielistä sanaa, ettei Tonttu tiedä, mitä kieltä myyjälle pitäisi puhua ja missä kaupassa. Tyttö puolestaan on maininnut, ettei haluakaan suloista siiliperhettä, sillä hän on käytännöllinen ihminen ja vaatehuoneessa majoittuvalla  siirtolaisjoukolla on pulaa miehistä. Tonttua muistaa omaa lapsuuttaan ja hymyilee. Lapsuuden ja aikuusuuden rajalla tanssitaan ohuella nuoralla. Niin kauan kun tasapainoillaan lelujen avulla, elämä on vielä suhteellisen helppoa.

Nukkemuoti tuntuu vaihtuvan vaatteiden mukana. Miehistä on pulaa muuallakin kuin tytön salaisessa kammiossa.

Tonttu muistaa Talon miehen kanssa tekemänsä treffit. Ilman kännykkää ei ilmisvilinästä löydä edes kaljua miestä. Tontulla on kädet täynnä, Talon mies ei ole löytänyt työhousuja enempää. Sitä vanhemmiten huomaa, ettei tarvitse mitään, Talon mies sanoo. Riittää, kun on ruokaa ja vaatetta.

Tonttu mulkaisee Talon miestä. Itseään on ainakin osannut ajatella. Tonttu katsoo ostoksiaan: tarpeellista tavaraa kaikki, ei ainuttakaan paria kenkiä.

Tontun puolesta saisivat kenkäkaupat olla kiinni sunnuntaisin eikä haittaisi, vaikka olisivat kaikki muutkin. Hyvin selvittäisiin ilmankin. Jäisipä ostamatta monta tuotetta, joiden tarpeen on unohtanut jo kotiin palatessaan.

ps. Vinkkinä epätoivoisille steariinin kanssa sählääjille Tonttu voi kertoa, että hyvin irtoaa villakangastakista - kissanharjalla.

  Lähetä Tontulle viesti

Sivun alkuun

Lue aiemmat kommentit